Sarin vertaistarina:

Yllä kuvattu tilanne oli arkipäivää minulle useiden vuosien ajan. Nykyään kun nukun paljon paremmin, ihmettelen lähinnä sitä, kuinka onnekas olin, että mitään ei sattunut noiden pitkien työmatkojen aikana.

Hyvien unien saavuttaminen on vaatinut minulta syvällistä itsetutkiskelua, asioiden arvottamista ja omien arvojen uudelleen järjestämistä, jotta olen kyennyt elämäntapani muuttamaan Hyvää unta tukeviksi. Unettomuuteni juurisyy on emotionaalinen herkkyysominaisuus, jonka olen saanut suvun perintönä. 

Herkkäunisuus on ollut läsnä lapsuudesta tähän päivään saakka. Todellinen unen rikkimenemisen vaihe ajoittuu ajanjaksoon, jolloin olin pienen vauvan äiti.

Muistan edelleen, kuinka lapsena saatoin yöllä herätä siihen, että äitini vaelsi huoneesta toiseen tuskainen ilme kasvoillaan. Kun olemme myöhemmin keskustelleet unesta ja unettomuudesta, totesimme molemmat olevamme sellaisia, että unet katoavat, kun tapahtuu asioita, jotka saavat meidän emotionaaliseen kuohuntaan. On ihan sama, onko tapahtuma positiivinen tai negatiivinen, kunhan se herättää voimakkaan tunteen. Toinen sisaristani on samanlainen Herkkis, kun taas toinen kykenee nukahtamaan salamana ja levollisesti rankankin riidan jälkeen.

Toisilla vain taitaa olla onnekkaammat nukkumisen lahjat ja melkoinen teflonpinta, johon itseään kyseenalaistavat ajatusmallit eivät ikinä tartu. Tätä ominaisuutta kadehdin suuresti. 

Herkkäunisuus on ollut läsnä lapsuudesta tähän päivään saakka. Todellinen unen rikkimenemisen vaihe ajoittuu ajanjaksoon, jolloin olin pienen vauvan äiti. Sinänsä hupaisaa, lapseni on aina nukkunut hyvin mutta minä valvoin. Valvomisen syy oli totaalinen epäonnistumisen kokemus äitiydessä ja sen hyväksyminen, että kaikkiin asioihin ei voi vaikuttaa, koska ne tulevat, jos ovat tullakseen.

Arvoja ja armollisuutta? 

hämmennys ja riittämättömyyden tunne aiheutti lopulta viikon mittaisen unettomuusjakson, jonka aikana torkahtelin lyhyitä pätkiä.

Kun lapseni sitten syntyi ja hänellä todettiin krooninen sairaus, jota ei kyetty hoitamaan homeopatian, akupunktion tai vyöhyketerapian menetelmillä, tunsin oloni kovin hämmentyneeksi. Stressasin lapseni terveyden puolesta ja tunsin oloni riittämättömäksi, koska en kovasta hakemisesta huolimatta löytänyt vaihtoehtolääketiedettä edustavaa ammattilaista, joka olisi voinut helpottaa lapseni oireita. Tämä hämmennys ja riittämättömyyden tunne aiheutti lopulta viikon mittaisen unettomuusjakson, jonka aikana torkahtelin lyhyitä pätkiä. Lopulta soitin neuvolaan ja pyysin terveydenhoitajaa järjestämään minulle nukahtamislääkereseptin. Sain lääkkeiden avulla nukuttua muutaman yön ja aloin koota ajatuksiani uudella tavalla. Mitä jos ne sairaalan lääkärit olivatkin ihan oikeilla jäljillä hoitosuosituksineen? Aiheuttaisinko todellani lapselleni vahinkoa käyttämällä lääkevalmistetta, joka vaihtoehtopiireissä luokiteltiin myrkyksi?

Luovutin. Siirryin imetyksestä korvikeruokintaan, koska en kyennyt noudattamaan tiukkoja imetysdieettejä tuon kokemuksen jälkeen. Armahdin itseni ja otin käyttöön kaikki lääkäreiden määräämät lääkkeet. Kun lapseni vointi alkoi kohentua, alkoi aurinkoisia ajatuksiakin olla yhä useammin. Minua nolotti ja hävetti, kun muistelin, kuinka olin saarnannut lääkäreille pahimmassa ylivertaisuusvinoutumassani lääkityksen haitoista. Hyvin heillä piti pokka, täytyy myöntää mutta voin kuvitella, miten asiaa käsiteltiin takahuoneissa...

Kun sitten unihaasteet nousivat uudestaan pintaan, pystyin jo pohtimaan, mitkä ovat ne asiat, joihin tulisi tehdä korjauksia. Alkoi pitkä matka kohti elämäntapaa ja työyhteisöä, jonka arvot ja ammattihenkilöt resonoivat omiani. 

Tämä kokemus oli ensimmäinen askel omien luutuneiden ajatusmallieni muokkaamisessa. Kun sitten unihaasteet nousivat uudestaan pintaan, pystyin jo pohtimaan, mitkä ovat ne asiat, joihin tulisi tehdä korjauksia. Alkoi pitkä matka kohti elämäntapaa ja työyhteisöä, jonka arvot ja ammattihenkilöt resonoivat omiani. Kouluttauduin viisikymppisenä terveydenhoitajaksi media- alan ammattilaisesta ja nautin täysin rinnoin nykyisestä elämäntavastani, johon kuuluu säännöllinen työaika, itsenäinen työskentelytapa, ei ollenkaan matkustamista ja maailman mukavin esimies. 

Hyppy uuteen oli minun unieni korjaava tekijä. Nykyään uni on paras ystäväni, joka kertoo minulle, jos pakottaudun suuntiin, jotka eivät tee minulle hyvää. Herkkyyteni hyväksyminen on auttanut minua nukkumaan paremmin. 

Teksti: Sari Tammikari Kuva: Sirpa Pöllänen

Tutustu Sariin ja lue lisää hänen työstään lapsiperheiden unen parissa

Nettisivu: https://muksuperheenuni.fi/

Facebook ryhmä: Muksuperheen Uniohjaaja