Katjan kokemuksia vertaistuesta

Unettoman voimat ovat välillä niin vähissä, ettei ole edes voimia lähteä omasta kodista toisten ihmisten pariin. Näissä tilanteissa internetin välityksellä toteutuva etäyhteys ja vertaistuki voivat nousta hyvin tärkeään asemaan.

Vaikka etäyhteydet eivät korvaa tosielämän ihmiskontakteja, ne voivat kuitenkin tarjota kaivatun ikkunan ja väylän toisten ihmisten elämään kokemusmaailmaan. Korona-ajan jäljiltä tällaiset etäyhteyksien kautta toteutuvat vertaistapaamiset ja kokoontumiset ovat yleistyneet entisestään, mikä voi olla tästä näkökulmasta tarkasteltuna myös hyvä asia ja mahdollisuus.

Olen itse käyttänyt viime vuosina etänä saatavaa vertaistuen mahdollisuutta hyväkseni juuri edellä mainituista syistä. Kynnys osallistua vertaistukiryhmään etäyhteyden kautta on matalampi ja vie vähemmän voimia kuin osallistuminen ryhmään paikan päällä. Eräs etäyhteydellä kokoontuva vertaistukiryhmä, jossa olen käynyt jo pitkään, on Suomen Unettomat ry:n järjestämä Unitupa.

Kaikessa ihmisyydessä on lopulta kyse hyvin samankaltaisista asioista. Me kaikki pelkäämme, ahdistumme ja unelmoimme. Me kaikki haluamme tulla hyväksytyiksi ja rakastetuiksi omana itsenämme. Me kaikki tarvitsemme lohtua ja lohdutusta varsinkin silloin, kun tilanne on vaikea ja mielemme on sysimusta. 

Unitupa on suljettu vertaistukiryhmä unettomuudesta kärsiville työikäisille ihmisille, joka kokoontuu puolivuosittain kolmen viikon välein yhteensä viisi kertaa. Monet ihmiset ovat tulleet ryhmässä jo aika tutuiksi ja ryhmässä on tuntunut aina turvalliselta jakaa omia ajatuksia ja kokemuksia; tästä varmasti kuuluu iso kiitos Unituvan pitkäaikaiselle ohjaajalle Päivi Saarijärvelle.

Unettomuuteen, ahdistukseen ja muuhunkin mielen oireiluun liittyy usein vahva yksinäisyyden kokemus, joka helposti taas vahvistaa toivottomuuden tunnetta ja voimistaa oireilua. Omien kokemusten jakamisen ja vertaistuen kautta voi syntyä arvokas ja toivoa tuova tunne siitä, että ehkä en kuitenkaan ole täysin yksin omien ongelmieni kanssa. Ehkä on olemassa muitakin, jotka kamppailevat ja kipuilevat elämässään hyvin samantapaisten asioiden kanssa kuin minä. Tämä oivallus voi jo itsessään luoda toivoa, lisätä itseymmärrystä sekä myös empatiaa toisia ihmisiä ja itseään kohtaan.

Saamani ja antamani vertaistuen kautta olen alkanut myös ymmärtää, että yhteiset elämän haasteet ja ongelmat voivatkin olla niitä asioita, jotka kaikessa inhimillisyydessään enemmänkin yhdistävät kuin erottavat meitä.

Tarvitsemme avuksemme myös toisia ihmisiä kannattelemaan meitä ja toivoamme silloin, kun itsellämme ei riitä siihen vielä voimia. Tarvitsemme rinnallemme kanssakulkijoita, lähimmäisiä ja joskus myös inhimillisiä ja asiansa osaavia ammattilaisia.

Tärkeintä on, että emme jäisi yksin pelkojemme ja ahdistuksemme kanssa vaan kurottaisimme tavalla tai toisella yksinäisyydestämme kohti yhteyttä ja toisia ihmisiä. Niin vertaistuen kuin kaiken inhimillisen kanssakäymisen ideana on, että kun pelot ja ahdistus tulevat yhdessä jaetuiksi, ne tulevat myös yksilöille kevyemmiksi kantaa.

Toivon tämänkin kirjoitukseni luovan yhteyden tunnetta ja tuovan vertaistukea niille ihmisille, jotka kamppailevat tänä päivänä muun muassa toimintakykyä lamaavan ahdistuksen ja unettomuuden kanssa. Minä olen yksi teistä.

Loppuun jaan vielä lainauksen runostani Nukkumattoman rukous:

"….Tarvitsisin niin

Lomaa omalta mieleltäni!

Rakas uni, kiedo siis minut hoiviisi

Hellään syleilyysi

Jossa minun ei tarvitse enää kantaa

Olemisen painoa!

Salli minun olla

Vain sivustakatsoja

Uneksija

Unen tiedottomassa maailmassa!..."

- Katja Kosonen

Katja Kosonen on 39 vuotias keravalainen nainen. Hän kirjoittaa Kultainen Sulka-blogisivustolla muun muassa ahdistuksestaan, unettomuudestaan ja muistakin mielen haasteista. Hän toteaa, että "vaikka näkyväksi tuleminen näiden asioiden tiimoilta pelottaa ja välillä ahdistaakin, toivon kirjoitusten osaltaan vähentävän mielenterveyden haasteisiin liittyvää stigmaa ja eristäytymisen kulttuuria."